suhteet

Rakkaudesta

julkaissut AnnaJätä kommentti artikkeliin Rakkaudesta

Nuoruusvuosilta on muistivihkojeni lehdille ja mieleni sopukoihin jäänyt monta kuolematonta lausahdusta ja oivaltavaa ajatusta rakkaudesta. Kuten se, että rakkaus on lepoa, rakkaus on rohkeutta ja että rakkaudessa yllätymme toistemme valinnoista. Näitä, ja monia muita olen miettinyt viimeisinä viikonloppuina, kun olen ilokseni saanut juhlistaa useamman upean parin rakkautta ja sitoutumista toisiinsa.

Rakkaus repii ja raastaa, ja samaan aikaan hellii ja hivelee. Siihen sisältyy aimo annos onnea, ripaus rosoa, arkista kaurapuuroa ja juhlahetkien kuohuvia kuplia. Parhaimmillaan rakkaus on silloin, kun se pääsee yllättämään, ja aivan yhtä huumaavaa silloin, kun sen tuttuuteen on jo ehtinyt tottua. Rakkauteen ei kuulu pelko, ei vaatimukset eikä vallankäyttö. Se antaa tilaa olla juuri sitä mitä on, juurruttaa tiukasti paikoilleen ja samaan aikaan antaa siivet, joilla lentää.

häät

En tiedä miten rakkaus syttyy, kuka valitsee ja kenet, mutta sen tiedän, että rakkautta kannattaa juhlia. Välillä se tapahtuu mitä upeimmissa puitteissa puheiden ja laulujen siivittämänä, mutta ihan yhtä hyvin rakkautta voi, ja kannattaakin juhlia keskellä kaikkein tavallisinta tiistaita tai kiireisintä keskiviikkoa. Siihen ei tarvita kuin hymy arjen keskellä, pieni silitys ohimennen, muistutus siitä, että tässä olen, enkä menossa mihinkään.

arki

Arjesta: kirjoja, kahvia ja kiviä

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Arjesta: kirjoja, kahvia ja kiviä

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaamme, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Tällä kertaa arjestaan kertoo Sofia, joka asuu ja työskentelee Thaimaassa Bangkokin suurkaupungin sykkeessä miehensä ja kolmen poikansa kanssa. Sofia on ammatiltaan erityisopettaja ja hän työskentelee tällä hetkellä lähetystehtävissä.

***

1. Suomenkieliset kirjat

Kun koko päivän toimii jollain muulla kuin omalla äidinkielellään, on ihana sukeltaa kirjaan, jonka kielen ja vivahteet ymmärtää ilman suuria ponnisteluja. Ilman, että täytyy varmistella, kysellä tai arvella. Varsinkin suomalaisten romaanikirjailijoiden kautta pääsee tuttuun suomalaiseen mielenmaisemaan; siihen, johon on syntynyt ja kasvanut ja jota maailmalla ollessa aina välillä kaipaa. Kirjahyllyssäni voin onneksi säilyttää palan Suomea.

2. Mieheni valmistama mutteripannulatte

Minähän en juo kahvia. Paitsi mieheni valmistamaa mutteripannulattea. Kahvilassa tarjoiltava kahvi tai tavallinen pannukahvi on minun makuuni liian vahvaa ja kitkerää. Mutta se arjen hetki, kun saan istahtaa luvan kanssa hetkeksi alas, kädessäni kuuma, mieto, maitoinen latte – juuri sellainen, josta pidän – tuntuu hemmottelulta ja voimauttavalta. Sen jälkeen on hyvä jatkaa päivän puuhia.

sofia

3. Pienet rakkauden osoitukset

Hetkittäin tuntuu, että rakkaus on kaukana tästä talosta. Lapset kiukuttelevat, ja itse sorrun vajoamaan samalle tasolle uhmaikäisen kanssa. Toisessa hetkessä taas saan huolella valitun luonnonkukkakimpun, maailman hienoimman kiven, kepin tai aarteena säilytetyn karkkipaperin osoituksena hellyyttävästä rakkaudesta. Näiden pienten ihmisten pienet rakkauden osoitukset ilahduttavat ja muistuttavat, kuinka kiitollinen saan heistä olla ja kuinka pienillä teoilla voi antaa toiselle hyvän mielen.

arki

Matkalla merkitykseen: läsnäolo

julkaissut Suvi3 kommenttia artikkeliin Matkalla merkitykseen: läsnäolo

Päätimme kaikki lähteä Annan tapaan ja mukaan Matkalle merkitykseen. Emme tiedä, mitä matka tuo vielä tullessaan, mutta tämän lukuvuoden aikana pohdimme asiaa kukin ainakin kahden tekstin verran.

Haluan olla rauhassa siellä missä olen, miettimättä mennyttä ja murehtimatta tulevaa. Haluan, että voin pysähtyä kuhunkin hetkeen ilman paineita ja stressiä tekemättömistä töistä, keskittyen kulloinkin vierelläni olevaan ihmiseen tai käsillä olevaan asiaan. Haluan olla paikalla sekä fyysisesti että henkisesti.

Läsnäolohan tarkoittaa, että olemme fyysisesti paikalla, ja sen vastakohta on poissaolo. Läsnäoloon liittyy se paradoksi, että voimme olla fyysisesti läsnä ja silti henkisesti poissa. Haluan ehdottomasti ihmissuhteissani pyrkiä olemaan ennemmin läsnäoleva kuin poissaoleva. Toivon voivani läsnäolollani viestiä, etten olisi sillä hetkellä missään muualla mieluummin kuin juuri siinä hetkessä sen ihmisen kanssa. Uskon, että läsnäolo on tärkeää niin ihmissuhteissa kuin yksin ollessani. Muille läsnäolo viestii, että hetket heidän kanssaan ovat merkityksellisiä ja minulle arvokkaita. Yksin ollessani taas läsnäolo tekee latautumisen hetkistä tehokkaampia: jos olen oikeasti läsnä siinä mitä teen, jo muutaman minuutin yksin vietetty hetki riittää.

21.10.kuva1

Olen pohtinut konkreettisia askelia, joiden avulla yritän tehdä läsnäolemisesta itselleni helpompaa. Jaan teille kolme kätevää keinoa.

Haluan järjestää elämäni niin, että asioiden hoitamiselle on selkeä, suunniteltu ajankohta. Minun kohdallani yksi suurimmista esteistä läsnäololle on se, että ajatukseni karkaavat joko eilisen päivän pohtimiseen tai seuraavan suunnitteluun, useimmiten jälkimmäiseen. Olenkin alkanut tehdä joka viikko itselleni lukujärjestyksen. Mietin viikon aluksi, mitä asioita haluan saada hoidetuksi viikon aikana ja suunnittelen, milloin teen ne. Näin minun ei tarvitse muiden kanssa ollessani (tai yksin kirjaa lukiessani) pyörittää päässäni hoitamattomia hommia, kun tiedän, että olen päättänyt niille kaikille oman hetken.

21.10.kuva2.jpg

Haluan jättää puhelimen rauhaan ollessani muiden ihmisten kanssa ja keskittyä fyysisesti ympärilläni oleviin sen sijaan että katoaisin somen kautta toisiin maailmoihin. Aamukahvilla-blogin Henriikka kirjoitti keväällä somesääntöjä pohtiessaan oivaltavasti, kuinka some on toinen paikka. Kun avaamme puhelimen, siirrymme ajatuksissamme toiseen paikkaan, vaikka fyysisesti istummekin edelleen siinä samassa sohvannurkassa ystäviemme ympäröimänä.

Pyrin parhaani mukaan keskittymään keskusteluun ja yritän välttää harhautumasta omiin ajatuksiini tai kuuntelemasta muita keskusteluja. Tilanteissa, joissa ympärillä on paljon ihmisiä ja samassa tilassa käydään muitakin keskusteluja, harhaudun helposti kesken kaiken kuuntelemaan vieruskaverien juttua, mikä ei tietenkään ole kohteliasta eikä oikein keskustelukumppania kohtaan. Yritän parhaani mukaan sulkea korvani muiden jutuilta ja keskittyä siihen keskusteluun, jossa itse olen mukana.

Läsnäolo viestii läheisilleni, että arvostan heidän aikaansa, seuraansa ja ajatuksiaan. Läsnäolo tuo rauhaa, levollisuutta ja merkityksellisyyttä sekä itselleni että muille.

// Suvi

arki

Arjesta: Kolme kovaa

julkaissut Anna1 kommentti artikkeliin Arjesta: Kolme kovaa

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaa, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1. Kuntoilutauon päätös

Kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, pistin kuntosalikortin hyllylle jäätävän raskauspahoinvoinnin vuoksi. Ja siellä hyllyllä se on saanut pölyttyäkin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt kuitenkin päätin vihdoin ryhdistäytyä ja marssin vanhalle tutulle kuntosalille uusimaan jäsenyyteni. Kehonkoostumusmittauksen tuloksissa ei ole kehumista, eikä metabolinen ikä mairittele, joten nyt juoksumatto rullaamaan ja puntit tutisemaan!

2. Kirjaston lehtilukusali

Kaupungin keskustassa asuessa olen nauttinut ihan älyttömästi vieressä sijaitsevan pääkirjaston hyvinvarustellusta lehtilukusalista. Sieltä löytyy valtava määrä hyviä lehtiä, eikä lukijoita ole yhtenäkään iltana ollut kourallista enempää. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua keinutuolissa hyvän lehden parissa kirjaston rauhallisessa tunnelmassa.

kirsikkahillo

3. Kirsikkahillo

Rakastuin vaihto-oppilasvuoteni aikana moneenkin ranskalaiseen asiaan, yhtenä niistä Bonne Maman kirsikkahilloon. Aiemmin tätä herkkua piti hamstrata reissuilta, ja pyytää kavereita tuomaan Stockalta, joten ihastus on ollut suuri huomatessani hillon rantautuneen myös kotikaupunkini kaupan hyllylle. Siivu hyvää, vaaleaa leipää, palanen brie-juustoa, ja nokare kirsikkahilloa, siinä on syksyinen herkku vailla vertaa. Ja pakko vinkata muuten näin joulun lähestyessä, että jos et jaksa itse väsätä hilloa tällä ohjeella (vaikka todellakin suosittelen kokeilemaan!), on saman merkin viikunahillo myös yksi parhaista.

//Anna

vapaalla

Kaupunkilomalla

julkaissut HeiniJätä kommentti artikkeliin Kaupunkilomalla

Syysloma alkoi perjantaina, ja lähdin suoraan töistä viikonlopuksi pääkaupunkiimme ystäväni tykö.

Lauantaiaamun korkkasin kahden ystäväni kanssa ihanalla ja rauhallisella brunssilla, minkä jälkeen jatkoimme toisen kanssa matkaa päämäärättä. Kävelimme Punavuoresta muutaman putiikin kautta Kauppatorin tunnelmaan. Ja jo tuossa reilun puoli tuntia kestävällä matkalla syömmeeni alkoi hiipiä ahdistava olo. Kaupungin sykkeessä tuntui vaikealta rentoutua tai edes pysyä rentona.

kaupunkiloma 2

Kauppatorilla huomasin, että lautta Suomenlinnaan lähtisi laiturista kolmen minuutin päästä.

Mennäänkö? kysyin ystävältäni.

Saatuani heti myönteisen vastauksen astuimme lauttaan. Kiipesin kannelle nauttimaan maisemista ja merituulesta, ja sykkeeni tasaantui oitis. Päästyämme laituriin en lakannut huokailemasta kuinka ihanaa ja kaunista Suomenlinnassa olikaan! Aurinko paistoi, syksyn väriloisto hehkui parhaimmillaan, meri kohisi.

kaupunkiloma 1

Muistin taas kerran, mikä lataava ja levollinen vaikutus Luojan luomalla onkaan. Ja että jos vain mahdollista, lähden aina kuuntelemaan meren kohinaa!

Onneksi sunnuntaiaamun ohjelmassa oli vielä pitkä kävelylenkki Lauttasaaren kuvankauniilla rannoilla. Kaupunkilomakin voi olla monenlainen!

// Heini

arki

Arjesta: kukkia ja kävelyjä

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Arjesta: kukkia ja kävelyjä

Tämä postaus jatkaa perjantaista sarjaamme, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Tällä kertaa arjestaan kertoo Johanna, joka asuu Belgiassa Brysselin liepeillä miehensä ja 17-vuotiaan tyttärensä kanssa. Loimaalta kotoisin oleva Johanna on työskennellyt opettajana CTS:ssa vuodesta 2006. Tänä syksynä hän aloitti lisäksi osa-aikaisena uskonnonopettajana paikallisessa lukiossa.

***

1. Leikkokukat maljakossa

On uskomatonta, miten paljon tuoreet kukat piristävät arjessa. Leikkokukkien voimavaikutus perustuu ainakin välillä siihen, että huomio kiinnittyy niihin ja ympäröivä satunnainen sotku ei häiritse ihan niin paljon. Tämä tunnustus taitaa nyt hiukan kieliä siitä, että meillä siivous on siirtynyt prioriteettilistalla vähän liian usein sinne saavuttamattomaan loppupäähän. Normiviikkona mukaani tarttuu ruokakaupasta muutaman euron hintainen yhden kukkasortin nippu, mitä kauteen sopivaa siinä sitten onkaan. Kun ehdin panostaa vähän enemmän, saatan koukata kukkakaupan kautta. Silloinkin useimmiten valitsen muutamia yksittäisiä kukkia, oksia ja jotakin vihreää, joista kokoan kotiin tullessa omanlaiseni asetelman. Tykkään sekä tekemisestä että myös lopputuloksesta paljon enemmän kuin valmiista leikkokukkakimpuista, joiden hinta-laatusuhdekin on yleensä hiukan vinksallaan. Win-win -tilanne siis.

11.10.Johanna

2. Teen juonti

Tee on kyllä varsinainen elämäni eliksiiri! En yhtään ihmettele, että englantilaiset tarjoavat joka tilanteeseen ratkaisuksi kupillista teetä. Höyryävä kuppi kädessä on ihana pysähtyä hetkeksi vain olemaan paikallaan ja nollaamaan ajatukset. Se on parhaimmillaan sellainen melkein-mini-loma keskellä arjen kiirettä. Viime aikoina kahden työn ja opiskelun välissä tasapainoillessa teenjuonnin ja sen myötä päivittäisten pysähtymisten merkitys on korostunut entisestään. Juon erilaisia teelaatuja laidasta laitaan. Kaikki muu kelpaa ja maistuu paitsi keltainen Lipton. Se on tee, joka mielestäni pitäisi asettaa myyntikieltoon, koska siitä tulee lähinnä vain ärtynyt olo.

11.10.Johanna2

3. Kävelylenkit

Kävelylenkki toimii aina. Parhaimmillaan raikas ilma ja hyvät maisemat tuovat ekstraa liikuntaefektin lisäksi. Kotiin palatessa on aina tyytyväinen olo kun tuli lähdettyä. Melkein jokaisella lenkillä mietin, miten onnekkaita olemme olleet tämän nykyisen asuinpaikan suhteen. Kaupunki on lähellä, mutta samalla tässä lähimaastossa on mainiot lenkkimaisemat ja monta erilaista mahdollisuutta valita reittejä sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan.

arki

Lämpöä aamuun

julkaissut AnnaJätä kommentti artikkeliin Lämpöä aamuun

“Voi kun tässä talossa saisi edes joskus nukkua!”, huokaan turhautuneena. Viime yönä ainakin kolme meistä on vaihtanut nukkumapaikkaa kesken unien, on pyöritty levottomasti, kiskottu peittoa ja taisteltu tyynystä. Päivä on hädintuskin päässyt alkuun ja minä olen jo väsynyt ja kiukkuinen. Viimeisten vuosien valvotut yöt vaativat veronsa, peilistä katsovat vastaan sumuiset silmät ja kireät leukaperät.

varpu

Unen jäljiltä pehmoiset ja pörröiset lapset venyttelevät makeasti peittojensa alla ja siinä samassa sydämeni heltyy. Jätän sen, mitä olen tekemässä, hiivin hipsuttelemaan ja syöksyn suukottelemaan. Kutitan hellästi kerälle kiertynyttä kuopusta ja silitän esikoisen sekaista tukkaa.

Aamulla jaettu läheisyys ja korvaan kuiskatut suloiset sanat varustavat kohtaamaan tulevan päivän ja muistuttavat, että olemme yhdessä, vaikka arjessa kukin tahoillamme. Levottomista öistä huolimatta en vaihtaisi näitä aamuja mihinkään.

//Anna

arki, Kategoriat

Arjesta: ruokaa ja rutiineja

julkaissut HeiniJätä kommentti artikkeliin Arjesta: ruokaa ja rutiineja

Tämä postaus aloittaa perjantaisen sarjan, jossa nostamme esiin arkea ilahduttavia asioita, oivalluksia tai tapoja. Olemme pyytäneet samasta aiheesta postaukset myös kolmelta lukijaltamme, joiden vakituinen koti on ulkomailla!

***

1.  Perho ja Pääskysaari -podcast

Työmatkani kestää kolmisen varttia, ja useimpina päivinä kuuntelen paluumatkalla podcasteja. Tai olen kuunnellut sen jälkeen, kun löysin tämän podcastin. Nimittäin näissä on sisältöä huomattavasti enemmän kuin monissa aiemmin kokeilemissani. Suosittelen ainakin jaksoja nimiltään Stressi, Häpeä ja Ulkonäkö. Tykkään erityisesti avoimesta, pohtivasta otteesta sekä asenteesta, joka kunnioittaa myös toisenlaisia näkemyksiä.

dav

2. Sosekeitot

Kului vuosia sosekeittojen keittelemistä arastellen. Nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että sehän onkin varsin helppoa. Keittoon tarvitsee vain kolmea eri tyyppistä raaka-ainetta: juureksia tai kasviksia, kermaa tai kookosmaitoa tai juustoa sekä mausteita. Parhaat yhdistelmät löytynevät kokeilemalla. Mutta jos haluaakin ihan valmiin ohjeen, niin esimerkiksi superhyvän bataattikeiton ohje on jo eetterissä!

sdr

3. ”Win the first hour of the day.”

Keväällä yksi ystäväni puhui kirjasta, jonka oli lukenut. Sen mukaan vuorokauden ensimmäinen tunti on erittäin oleellinen päivän yleisfiiliksen ja ”vastustuskyvyn” kannalta. Aamun ensimmäisen tunnin tulisi olla mm. someton ja sähköpostiton. Erityisesti ensimmäisen tunnin aikana tulisi tehdä jotain lataavaa ja rakentavaa. Jotain sellaista, mikä lisää resilienssiä päivän tulevia tapahtumia kohtaan.

Ajatus kolahti kerrasta – en edes kysynyt kyseisen kirjan nimeä, vaan päätin ryhtyä heti tuumasta toimeen. Välipäiviä on ollut ajoittain, mutta pääasiassa olen pitänyt uudesta rutiinistani kiinni kesän alusta saakka. Enää en ota puhelinta käteeni ensimmäisenä aamulla. Sen sijaan kirjoitan ylös edellisen päivän kiitollisuuslistan, luen ja lopuksi vielä kirjoitan vapaasti. Samalla syön aamupalaa – ja nyt syksyn tultua olen sytyttänyt pöydälle peräti kynttilänkin. Uusi rutiini on antanut päiviini ihan erilaisen pohjavireen kuin somen selailu sängyssä. Suosittelen vahvasti!

// Heini

suhteet

Silloin ja nyt

julkaissut SuviJätä kommentti artikkeliin Silloin ja nyt

Kuinka vähän silloin tiesimmekään. Olimme niin kovin nuoria ja silti – tai ehkä juuri siksi – niin kovin varmoja itsestämme ja toisistamme. Elämämme kulkivat rinnakkain ja askeleemme sopivat yhteen vierekkäin astellessamme.

Elämä ei ollut vielä jättänyt meihin jälkiään. Seisoimme samassa risteyksessä
reput tyhjinä
takit auki
näköaloja tiiraillen.

Minkä polun valitsisimme? Mihin suuntaan lähtisimme?
Tai paremminkin: mihin suuntaan meidät vietäisiin?

Polkujemme alussa olimme niin lähekkäin.

edf

Sen risteyksen ja tämän päivän väliin mahtuu tuhansia hetkiä, pieniä ja suuria valintoja, jotka ovat määrittäneet polkujemme suuntaa. Paljon sellaista, jota emme ole voineet valita. Emmekä varmasti olisi itsellemme valinneet, jos se olisi käsissämme ollut.

Ja minusta tuntuu, että kaikki se väliin jäänyt ja vuosien aikana tapahtunut tai tapahtumatta jäänyt on muovannut meistä ja elämistämme niin kovin erilaiset. Matkan varrella reppuun on kertynyt monenlaista, ja kaikki se lasti on piirtänyt erilaisuutemme  yhä selvemmin esiin. Oli helpompaa olla lähellä silloin, kun niin moni iso askel oli vielä ottamatta, valinta tekemättä ja kipu kokematta.

Reput tyhjinä olimme niin samanlaisia.

// Suvi

arki

Sanoja syysiltoihin

julkaissut MeJätä kommentti artikkeliin Sanoja syysiltoihin

Syksyn saapuessa on ihana kietoutua vilttiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Tarinat tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa kotisohvalta käsin erilaisiin aikoihin, elämiin ja ajatusmaailmoihin. Tässä postauksessa jaamme syysiltojen iloksi muutaman suosikin viimeaikaisista lukukokemuksistamme!

Anna

Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain – Erikoistumisopintojensa loppusuoralla oleva, poikkeuksellisen lahjakas neurokirurgi Paul Kalanithi on auttanut lukuisia potilaitaan kohtaamaan tilanteista vaikeimman, kun joutuukin itse katsomaan kuolemaa silmästä silmään aivan liian aikaisin. Tämä kertomus elämästä, kuolemasta, luopumisesta ja toivosta maalaa kuvan upeasta miehestä, jolla lopulta jää kirjan tavoin kaikki muukin kesken. Raskaasta aiheesta huolimatta kirja onnistuu pysymään helposti luettavana, ja suru iskee vasten kasvoja vasta viimeisessä luvussa, jonka on Paulin jo kuoltua kirjoittanut hänen vaimonsa.

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa – Karin on viimeisillään raskaana, kun hän yllättäen sairastuu. Influenssaepäily osoittautuukin akuutiksi leukemiaksi, ja vauva syntyy hätäsektiolla. Viikon ajan Karinin puoliso Tom kulkee sairaalassa teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, kuljettaen äidin tuoksua tyttärelle ja tyttären tuoksua äidille. Karin ei koskaan ehdi nähdä tytärtään vaan kuolee sairaalassa viikko tämän syntymän jälkeen. Tom Malmquist on pukenut upeasti sanoiksi oman henkilökohtaisen tragediansa, jossa surusta huolimatta keskeistä on  toivo elämän jatkumisesta, tavalla tai toisella.

27.9

Heini

Eija-Riitta Korhola: Kuolemaa nopeampi, lähikuvia elämästä – Kirjailija piirtää teksteillään oivaltavia kuvia omasta elämästään, jossa vaikuttavat niin lähimmät, politiikka, syöpä kuin uskokin. Kirjassa oli monta ajatusta, joita oli jäätävä pureskelemaan pitkäksi aikaa. Vai mitä sanot siitä, että Eija-Riitta luki lentomatkoillaan kaikki Harry Potterit, että osaisi rakastaa keskimmäistä, Potteria kiihkeästi lukevaa lastaan entistäkin terävämmin ja tarkemmin?

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija – Uskomaton ja koskettava tositapahtumiin pohjautuva romaani selviytymisestä, kärsimyksestä ja rakkaudesta. Tarina puhuttelee ja jättää mietteliääksi – silloinkin kun ympärillä on aivan käsittämätöntä kärsimystä, tapahtuu myös hyviä, kauniita asioita.

Suvi

Maria Veitola: Veitola– Kirjaan on koottu Veitolan eri lehdissä ilmestyneitä kolumneja, joita hän kommentoi omaan suorasukaiseen tapaansa. Tekstit vilisevät oivaltavia ajatuksia mm. ystävyydestä, äitiydestä ja naiseudesta, ja Veitola kertoo hyvin avoimesti myös elämänsä kivuista, kuten syömishäiriöstään tai isänsä kuolemasta. Kirja oli avartava kurkistus julkisuudesta tutun henkilön elämään ja muutti ennakkokäsityksiäni Veitolasta.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret– Tästä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni kaksi ajatusta: onko tällaista voinut tapahtua jossain päin maailmaa meidän elinaikanamme, ja entä jos olisin itse syntynyt ensimmäiseksi lapseksi Suomen sijasta Kiinaan. Kiinassa vuosina 1979-2015 vallinneen yhden lapsen politiikan aikana perheille sallittiin vain yksi lapsi, jonka perheet halusivat monista syistä olevan poika. Tästä johtuen tyttölapset tulivat tuona aikana Kiinassa järkyttävillä tavoilla kaltoinkohdelluiksi. Näitä kadotettujen tytärten tarinoita Xinran on koonnut kirjaansa, joka on järkyttävästä aiheestaan huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen.